Pidetään sisämarkkinat kiinni ajassa

Sisämarkkinat ovat EU:n suurin saavutus rauhan ylläpitämisen jälkeen. Mutta ne eivät ole valmiit. Eivät koskaan, koska maailma muuttuu. Siispä kehitetään niitä!

Palautetaan ensin mieliin sisämarkkinoiden perusfilosofia. Sisämarkkinoiden ideana on tehdä elämästä helpompaa ja turvallisempaa EU:n kansalaisille ja yrityksille. Helppous tulee siitä, että on yhdet yhteiset säännöt sen sijaan että olisi 28 eri säännöt, jotka pitäisi opetella ja joiden mukaan pitäisi räätälöidä erilaiset versiot tuotteista, kun niitä vie eri maihin. Turvallisuus tulee taas siitä, että suuri osa sisämarkkinadirektiivejä sisältää turvallisuusvaatimuksia erilaisille kapineille, mitä työssä ja vapaa-ajalla käytämme. Ihmisten lisäksi suojellaan mm. ympäristöä.

Sisämarkkinoilla on kuuluisat 4 vapautta: tuotteiden, palvelujen, työvoiman ja pääoman vapaa liikkuvuus. EU:n kilpailukyky suhteessa muuhun maailmaan on suurempi, kun aikaa (eli rahaa työpalkkoina) ei tärväydy EU-maiden väliseen byrokratiaan ja muodollisuuksien täyttämiseen.

 

Leivotaan digitalisaatio sisään

Sisämarkkinoiden tulee elää ajassa. Digitalisaatio muovaa niin toimintamalleja kuin tuotteita. Palveluthan ovat myös tuotteita, ja raja fyysisten tuotteiden ja palvelujen välillä on yhä häilyvämpi. Palveluiden sisämarkkina ei ole yhtä kehittynyt kuin fyysisten tuotteiden. Kehittämistarpeet ovat enemmän sillä puolella.

EU:n tulee pysyä mukana USA:sta ja Aasiasta tulevassa kilpailussa. Pitää katsoa, että sisämarkkinalainsäädäntö ei estä uusia toimintamalleja sinänsä. Jos uusi toimintamalli loukkaa terveyttä, turvallisuutta, yksityisyyden tai omaisuudensuojaa, niin silloin säätelykin on tarpeen. Ensimmäinen kysymys pitää kuitenkin aina olla: tarvitseeko tätä säädellä?

Lähtökohtana sisämarkkinasäätelyssä tulee olla ihminen – Sinä. Pitää kysyä, muuttaako tämä laki EU-kansalaisten elämää helpommaksi, turvallisemmaksi tai muuten paremmaksi. Joko suoraan tai välillisesti.

 

Kuinka monet ehdot hyväksyt päivässä?

Esimerkki, missä EU voisi helpottaa kuluttajan asemaa, on digipalvelujen ehdot. Hyväksymme jopa päivittäin lukuisia ehtoja – monikymmensivuisia – voidaksemme käyttää äppejä ja erilaisia palveluita. Eläminen yhteiskunnassamme ei ole enää mahdollista tekemättä sitä. Mutta kuka meistä tietää, mitä kaikkea tulee hyväksyneeksi? Eikö EU voisi asettaa rajat sille, mitkä ovat kohtuullisia ehtoja, niin että kuluttaja voisi turvallisin mielin hyväksyä ne?