Metsien kestävän käytön puolesta

Vihreä kulta ja sen jalostus tuotteiksi loi vaurauden rutiköyhään Suomeen. Olkoon näin jatkossakin.

Mutta metsiä pitää tietenkin käyttää kestävästi. Me suomalaiset osaamme sen paremmin kuin juuri kukaan maailmassa. Itsekin väitän asiasta jotain tietäväni. Olen mm. kirjoittanut luonnoksen EU:n metsäsertifiointijärjestelmäksi, kun olin töissä Euroopan komission ympäristöpääosastolla.

 

EU vaikuttaa metsiin

EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö EU vaikuttaisi Suomen metsien hoitoon ja käyttöön. Päinvastoin, vaikutuksia on vain vaikeampi nähdä, koska ne tulevat keittiön kautta muiden alojen säädöksistä. Näitä ovat mm. ilmasto-, energia-, ympäristö-, kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka.

Tuorein esimerkki on asetusehdotus kestävästä sijoitustoiminnasta. Se määrittelisi sivutuotteena, mikä on kestävää metsätaloutta. Kestävä rahoitus on hyvä asia ja kestävä metsätalous on hyvä asia, mutta miten ja missä ne määritellään, on tarkka paikka.

Brysselissä vaaditaan kokemusta, etteivät metsäasiat yllätä puun takaa.

 

Kestävän käytön puolesta – ilmastonmuutosta vastaan

Euroopan komissio julkaisi viime vuonna strategisen visionsa hiilineutraalista EU:sta vuonna 2050. Siinä hiilinielut kompensoivat jäljelle jäävät päästöt, koska kaikista päästöistä ei pääse eroon. Mitä nämä nielut ovat? Metsiäpä tietenkin. Ja missähän EU:n metsät sijaitsevat?

Edessä on suuria periaatteellisia päätöksiä siitä, miten metsiä käytetään tärkeässä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Yksinkertaistaen, valittavana on kaksi pääpolkua:

  1. Metsien museointi hiilivarastoiksi, joita ei hakata. Staattinen ratkaisu. 
  2. Metsien aktiivinen kestävä käyttö, jossa puupohjaisilla tuotteilla korvataan ilmastoa rasittavia raaka-aineita. Metsät ovat nieluja. Dynaaminen ratkaisu.

Maalaisjärki jo sanoo, että metsän hiilivarasto pienenee hetkellisesti, kun se hakataan. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että museointi hiilinieluksi olisi ilmaston kannalta parasta ainakin lyhyellä aikavälillä.

Ilmastoa ajatellen pitää kuitenkin katsoa metsää kauemmas. Pitää katsoa kokonaisuutta. Metsien oman hiilitaseen lisäksi tulee ottaa huomioon puutuotteiden hiilivarasto sekä ns. substituutiovaikutus. Eli jos metsää ei hakattaisi ja puusta tehtäisi rakennustuotteita, pakkauskartonkia, nestemäisiä biopolttoaineita, biomuoveja ja energiaa sivuvirroista, vaan kaikki tuotettaisiin vaihtoehtoisista – usein fossiilipohjaisista tai energiaintensiivisistä – aineista, mikä olisi kokonaisvaikutus?

Metsien hiilinielut otettiin osaksi EU:n ilmastopolitiikkaa LULUCF-asetuksella (LULUCF = Land Use, Land Use Change and Forestry). Suomelle LULUCF-laskenta on tärkeä. Se antaa puitteet, kuinka metsiämme tulevaisuudessa käytetään. Se antaa signaalin, kannattaako metsäteollisuuden investoida Suomeen.

 

Haluan antaa osaamiseni 600 000 suomalaisen metsänomistajan käyttöön

Investointi metsäteollisuuteen Suomessa on ympäristöteko, kun ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset pannaan globaaliin perspektiiviin. Vaihtoehto on, että investoidaan muualle tai että metsäteollisuustuotteiden sijasta käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja.

LULUCF tulee taas seuraavan Euroopan parlamentin pöydälle. Haluan olla päättämässä siitä ja muista säädöksistä, jotka vaikuttavat Suomen metsäklusterin ja yli 600 000 suomalaisen metsänomistajan asemaan – sanalla sanoen jokaisen suomalaisen perheen hyvinvointiin.

Olen ollut töissä Euroopan komissiossa metsäasioissa. Olen ollut ajamassa suomalaisen metsänomistajan ja metsäteollisuuden asiaa lähes puolitoista vuosikymmentä EU:n suuntaan. Jos jotain osaan, niin juuri metsänomistajan ja metsäteollisuuden asiat EU:ssa.